Ihmeellisen nopea kuntoutuminen

teksti: Terhi Kangas, kuvat: Mirka Pihlaja ja Koikkalaisen kotialbumi

Kun sairauden tai tapaturman vuoksi kävely on opeteltava uudelleen, on kuntoutuspolku tavallisesti pitkä ja hidas – jopa vuosien mittainen. Joskus harvoin kuntoutuminen käy niin nopeasti, ettei sitä tahdo todeksi uskoa. Lempääläläisen Oskari Koikkalaisen tarina kuuluu tähän marginaaliryhmään.

17-vuotias Oskari Koikkalainen kisasi heinäkuussa ultimaten nuorten MM-kisoissa Espanjassa. Oskari treenasi elämänsä ensimmäisiin maailmanmestaruuskisoihin joukkuetovereidensa tavoin täysillä ja tavoitteellisesti. Suomen joukkueen sijoitus kisoissa oli 18.

– Turnaus oli kovatasoinen, mutta pärjäsimme odotuksiimme nähden ihan hyvin.

Ultimateystäväpiirini laajeni ja reissulla oli lisäksi mukavia tapahtumia, uimaretkiä ja kaupunkiin tutustumista. Kovasti jo odotan seuraavia pelireissuja, ensi kauden treenejä ja turnauksia, Koikkalainen kertoo.

Loppuvuodesta 2024 sama urheilijanuorukainen oli maannut teho-osastolla eikä tehohoidosta virkoamisen jälkeen pystynyt edes kävelemään. Ihmeellistä kyllä Oskari kuntoutui jo kesällä 2025 Slovakiassa pelattuihin U20-nuorten EM-kisoihin.

– Se oli todellinen unelman toteutuminen, kun huomioi vakavan sairastumiseni infektion jälkeiseen aivo- ja selkäydintulehdukseen. Se vei liikunta- ja puhekykyni vain noin puoli vuotta ennen kisoja, Oskari kertoo.

Mystinen oksennustauti sai rajun käänteen

Joulukuun alussa 2024 vanhemmat veivät huonovointisen Oskarin lääkäriin. Oireet vaikuttivat lähinnä tavalliselta oksennustaudilta. Päänsärky ja oksentelu eivät kuitenkaan helpottaneet ja päivystyksessä jouduttiin käymään useita kertoja. Lopulta yksityisen puolen lääkäri lähetti Oskarin Taysiin ja hyvä niin, sillä kunto romahti nopeasti ja Oskari siirrettiin lasten teho-osastolle. Muutaman päivän jälkeen Oskari ei enää pärjännyt ilman hengityskonetta, joten hoito jatkui aikuisten teholla. Sairaalassa kului yhteensä kolmetoista viikkoa.

Isovanhemmat tulivat Koikkalaisten avuksi arkea pyörittämään, ja sairaalasta järjestyi myös kriisitukea perheelle, jonka arki oli mullistunut varoittamatta. Suureksi onneksi kriisituen tarve jäi melko lyhyeksi, sillä käänne parempaan alkoi vasta-ainehoitojen, immunoglobuliinihoitojen ja suurten kortisoniannosten jälkeen.

Diagnoosi jäi osin arvoitukseksi, mutta lääkäreiden mukaan kyse oli siis infektion jälkitautina kehittyneestä autoimmuunireaktiosta. Taustalta löytyi viitteitä mykoplasmasta, mutta varmaa aiheuttajaa ei saatu selville, vaikka tapausta tutkittiin tarkoin jopa Suomen ulkopuolella.

Kuntoutus oli alkanut jo teho-osastolla, vaikkei Oskari pystynyt liikuttamaan kehoaan lainkaan. Jalkojen lihaksia aktivoitiin muun muassa restoraattorilla. Kun toipuminen oli saatu käyntiin, oli kehitys hämmentävän nopeaa. Ensin liikahti sormenpää, sitten ranne, varpaat ja nilkka. Jokainen pieni muutos antoi lisää uskoa koko perheelle. Ensin pää pysyi paremmin pystyssä, sitten onnistui jo siirtyminen pyörätuoliin. Seuraavaksi avuksi tuli rollaattori ja pian Oskari jo käveli kyynärsauvoilla.

Taysista Hatanpäälle, Hatanpäältä kotiin ja treeneihin

Helmikuun alussa lukujärjestyksessä nuorella miehellä oli jo fysioterapiaa, toimintaterapiaa, puheterapiaa ja koulunkäyntiä sairaalakoulun opettajan kanssa. Samoihin aikoihin Oskari pääsi jo yöksi kotiinkin, mutta lopullinen kotiutuminen koitti parahiksi 16-vuotissyntymäpäivänä helmikuun lopussa.

– Olimme harjoitelleet Hatanpään neurologisessa kuntoutusyksikössä fysioterapeutin kanssa päivittäin erilaisten apuvälineiden kanssa. Kävelyrobotilla mentiin monta kertaa viikossa. Kävelyrobotti tuki kaikkein parhaiten tasapainon kehittymistä ja toi jalkoihin voimaa. Kotiutuessani pystyin jo kävelemään ilman apuvälineitä, Oskari kertoo.

Kotiuduttuaan Oskari palasi lähes saman tien rakkaiden urheiluharrastustensa pariin. Alkuun Oskari meni treeneihin kävelysauvojen kanssa vain kiekkoa heittelemään, mutta nopeasti kävely muuttui jo juoksuksi ja harjoitukset alkoivat normalisoitua. Urheiluyhteisön vahva tuki antoi voimaa ja motivaatiota kuntoutumiseen. Pelikaverit olivat käyneet aktiivisesti myös sairaalassa Oskarin luona.

Maajoukkuevalinnasta tieto teho-osastolle

Vaikeasta tilanteesta huolimatta Oskari uskoi koko ajan, että kilpailuiden täyttämä elämä Kalevan lukion opiskelijana olisi vielä mahdollista. Hyvän peruskunnon ja kuntoutumismotivaation siivittämänä Oskari on tervehtynyt täydellisesti, mikä tuntuu vanhemmistakin täysin uskomattomalta.

– Oskarin vakava sairastuminen oli tietysti järkytys koko perheelle, sillä alkuun kukaan ei tiennyt, mistä oli kyse ja miten pojan kävisi. Muistan ikuisesti teho-osaston sairaalasängyn vierellä vietetyn perhejoulun ja suuren pelon, äiti Riitta Koikkalainen kertoo.

Kuntoutusta aktiivisesti seurannut Juha Koikkalainen hämmästelee vaimonsa tavoin modernin kuntoutusteknologian kehittymistä. On hienoa, että kehoa voidaan aktivoida vaikuttavasti jo siinä vaiheessa, kun oma liike puuttuu vielä täysin.

Juuri ennen sairastumistaan Oskari oli antanut viimeiset näyttönsä ultimaten maajoukkueeseen. Tieto joukkueeseen valinnasta tuli teho-osastolle. Kukaan tuskin silloin haaveili, että Oskari todella pelaisi jo tulevan kesän EM-kisoissa. Keväällä Oskari pääsi osallistumaan myös peruskoulun viimeiselle luokkaretkelle Viroon ja päätti yläkoulun erinomaisin arvosanoin.

Kesällä Oskari pystyi jo pelaamaan niin, ettei ulkopuolinen olisi välttämättä huomannut liikkeessä mitään poikkeavaa. Nopeus, räjähtävyys ja suunnanmuutokset vaativat kuitenkin vielä hienosäätöä, joten fysioterapiaa jatkettiin marraskuulle asti. Loppuvaiheessa kyse oli enää pienistä yksityiskohdista.

Vanhempien mukaan Oskari sai sekä Taysissa että myöhemmässä kuntoutuksessa parhaan mahdollisen avun. Hoito oli moniammatillista, ja kuntoutus saatiin alkuun jo vaiheessa, jossa oma keho ei vielä totellut. Näin nopeaa kuntoutusta tuskin olisi voinut tapahtua ilman modernia kuntoutusteknologiaa.