Liike ja käsityöt palasivat Helvin elämään Diegon avulla

teksti: Terhi Kangas
kuvat: Tommi Kärkkäinen

”Kädessä ei alkuun pysynyt mikään!”

Vaikuttava yläraajakuntoutus on mahdollista, vaikka kädessä ei olisi juurikaan toimintakykyä. Oikeilla laitteilla kuntoutujan motivointi ja haastaminen helpottuvat. 69-vuotias Helvi on saanut merkittävää hyötyä Diego-harjoittelusta.

Motivaatiosta ei tosin Helvi Ahokkaan kohdalla ole ollut missään vaiheessa puutetta. Sen voi todistaa Etelä-Karjalan keskussairaalassa Geriatrisella kuntoutusosastolla Helviä kuntouttanut toimintaterapeutti Miira Saalasti.

Vaikka aivoinfarktista on jo yli kaksi vuotta, harjoittelee Helvi edelleen lähes päivittäin kotikuntosalillaan hankkimiensa apuvälineiden kanssa. Saalasti kertoo, että tämän huomaa laitoskuntoutuksessa selvästi. Jos terapiassa tavataan esimerkiksi kerran viikossa, näkee ammattilainen yleensä, onko kotona sovitut harjoitukset tehty vai onko tullut fuskattua. Fuskaus ei Helvin luonteenlaatuun sovi.

Sairauskohtauksessa Helvi sai oikeanpuoleiset halvausoireet oireet ylä- ja alaraajaan. Huonoksi onneksi siis oikealle puolelle, sillä Helvi on oikeakätinen. Kognitiivista kuntoutusta Helvi ei ole lainkaan tarvinnut, joten alusta asti on keskitytty fyysisiin harjoitteisiin. Niissä Diego-harjoittelu on ollut suurena apuna.

– Lähtötilanteessa oikeassa kyynärnivelessä, ranteessa ja sormissa oli vain pientä liikettä. Hartian ja olkapään seudulla oli pientä alkavaa liikettä. Tunto on ollut koko ajan normaali. Aivan aluksi Helvi tarvitsi apua päästäkseen pyörätuoliin ja pyörätuolista pois. Terapiahuoneeseen hän potkutteli pyörätuolilla vain vasemman jalan avulla, kertailee toimintaterapeutti Miira Saalasti kuntoutuspolun alkua.

Puhe palasi nopeasti, liike ei

Toukokuussa 2020 perusterve, tuolloin 67-vuotias Helvi sai täysin yllättäen kotonaan aivorungon infarktin. Tiedostettuja riskitekijöitä ei terveellisistä elämäntavoista nauttivan rouvan elämässä ollut.

– Ei viestittänyt aivoinfarkti ennakkoon yhtään. Ei koskenut mihinkään, ei ollut huono olo. Lähdin yöllä vessaan ja kävin juomassa lasin vettä. Kun istahdin takaisin sängyn laidalle, en päässyt siitä enää mihinkään. Jalat eivät vain kantaneet, Helvi muistelee.

Kaikki tapahtui hyvin pienessä hetkessä. Puhe oli puolison kertoman mukaan alkuun hieman epäselvää, mutta normaali puhekyky palasi äkkiä. Oikean puolen käsi ja jalka sen sijaan lamaantuivat täysin.

Sairaalassa vaativan kuntoutuksen osastolla kului sairaskohtauksen jälkeen viisi viikkoa. Aktiivinen kuntoutus alkoi heti fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja puheterapeutin kanssa. Helvi kotiutui kesäkuussa invataksin kyydissä, mutta pyörätuolia ei ole sen koommin tarvittu.

– Kotikuntoutuksen ohella kävin toimintaterapiassa kerran viikossa Lappeenrannassa kymmenen viikon ajan. Sitten alkoi ensimmäinen Diego-jakso. Kädessä ei alkuun pysynyt mikään. En vain saanut otetta mistään. Pikkuhiljaa olen kuntoutunut niin, että leipäpalan saan jo vietyä hyvin suuhun. Lusikalla tähtääminen ei vielä onnistu, joten keittoja en pysty syömään, Helvi kertoo.

Diegon painokevennys auttoi alkuun

Kolmiulotteista yläraajakuntoutusta painokevennetysti tarjoavaan Diegoon Helvi sai tuntumaa jo vaativan kuntoutuksen osastolla. Sittemmin Helvi on yhdessä Miira Saalastin kanssa käynyt läpi kaksi täyttä kuntoutusjaksoa Diegolla. Jaksojen välissä oli reilun puolen vuoden tauko. Välissä hyödynnettiin muun muassa Lokomat-kävelyrobottikuntoutusta.

Helvi itse olisi halukas vielä kolmanteenkin jaksoon, niin vaikuttavalta terapiamuodolta Diego on tuntunut.

Yhteen Diego-jaksoon kuuluu kymmenen terapiakertaa sekä alku- ja loppuarviokäynnit. Jakso on siis noin kolmen kuukauden kokonaisuus.

– Teemme kerran viikossa tunnin kerrallaan intensiivistä Diego-harjoittelua. Joidenkin kuntoutujien kanssa Diegoon on yhdistetty myös interaktiivinen Pablo-laite. Jos on vaikka spastisemmat kädet, on harjoitus hyvä aloittaa rentouttamisella. Helvillä ei ole ollut huomattavaa spastisuutta, joten olemme voineet hyödyntää koko tunnin itse treenaamiseen, Miira kertoo.

Uudenlainen harjoittelu Diegolla oli alusta asti sekä Helvin että Miiran mielestä mielenkiintoista, mutta alkuun tarvittiin paljon painokevennystä, sillä Helvi ei jaksanut juurikaan kannatella kättä.

Käden sivuttaisliike – Diegon ja Helvin työvoitto

Diegolla on saatu tehtyä aiempaa laajempia liikeratoja ja kevennystä on voitu matkan varrella vähentää huomattavasti. Kun ote kädessä alkoi toimia, otettiin harjoituksiin lisäelementtejä, jotka ovat parantaneet entisestään otetreeniä. Keppi, pallo ja hernepussi ovat tuoneet Diegon tarjoamiin peleihin lisähaastetta virtuaalitodellisuuden rinnalle.

– Vaikka olen tehnyt paljonkin tietokoneen äärellä töitä, niin koskaan en ole pelaillut, mutta Miira opetti. Siinä alkoivat tulipalot peleissä sammua ja pöytäkin tuli katetuksi. Ihan hauskaa meillä on Diegon kanssa ollut, Helvi kertoo.

Miira täydentää, että pelillisyydessä on se merkittävä etu, että toistomääriä tulee huomaamatta, kun pelin tarina vie mukanaan. Mielekästä toistoa saadaan paljon enemmän kuin manuaalisessa jumpassa.

Otteen takaisin saaminen on ollut Helvin elämänlaadun kannalta tärkeä, sillä hän on aktiivinen leipuri ja käsityöihminen. Diego-kuntoutuksella on aivan viime aikoina saatu aktivoitua käteen myös sivuliikettä.

Juuri sivuttaisliike tuntuu Helvistä itsestä suurelta kuntoutuksen työvoitolta. Nyt hän pystyy helpommin myös pukemaan itse, mikä ei alkuun onnistunut lainkaan.

– Avustajan kanssa myös jo leivon. Itse kuorin porkkanat ja perunat sekä pilkon salaatin. Käsitöitäkin olen päässyt taas tekemään, lähinnä tilkkutöitä. Tosin vasta patalappuja, en vielä peittoja, Helvi nauraa iloisena.

Aktiivinen toimintaterapia on Helvin kohdalla jo loppunut, mutta rinnalla on tehty jo kaksi kuntoutusjaksoa kävelyrobotilla ja kolmas Lokomat-jakso on parhaillaan käynnissä. Yläraajan ohella on koko ajan kuntoutettu myös kävelyä, joka nykyisin sujuu sisällä kävelykepin varassa omatoimisesti. Ulkoillessa Helvi käyttää rollaattoria. Oikeakätisenä hän ei ollut ikinä ennen aivoinfarktia kirjoittanut sanaakaan vasemmalla kädellä.

– Siihenkin olen pakon edessä oppinut, vaikka en olisi ikinä uskonut. Nyt tuntuu upealta, että oikea käsikin alkaa taas totella.

Ambulanssilla väärään suuntaan!

”Pikaisesti hoitoon, soita 112!” kuuluu ohje, kun epäilyksenä on aivoinfarkti. Kiireellinen kuljetus ambulanssilla sairaalan päivystyspoliklinikalle on kriittisen tärkeä, sillä aivoinfarktin liuotushoito on aloitettava heti. Mitä nopeammin hoito päästään aloittamaan, sitä suurempi hyöty siitä saadaan.

Helvi Ahokkaan tapauksessa kallisarvoista aikaa menetettiin 80 kilometrin hukkareissun verran.

– Meiltä Parikkalasta on sata kilometriä lähimpään sairaalaan, ja ambulanssimiehet saivat ensin väärää tietoa siitä, mihin minut pitää kuljettaa. Olin koko matkan tajuissani ja 40 kilometrin ajomatkan jälkeen ymmärsin, että nyt tehtiinkin u-käännös.

Ambulanssimatkan ja kaikki kodin tapahtumat Helvi muistaa edelleen tarkasti. Helviä ihmetytti, että miksi häneltä joka välissä kysytään henkilötunnusta – eikö se jo mennyt perille! Mutta kyseessä oli tietysti tarkastus siitä, että potilas oli tajuissaan.

Helvin kuvailema u-käännös johtui siitä, että ambulanssin ensihoitajat saivat ensin tiedon, ettei Lappeenrannassa ole yöllä neurologista päivystystä, joten olisi ajettava Joensuuhun. Kun matkaa oli taitettu jo 40 kilometriä, käännyttiin uuden tiedon ohjaamina kohti Lappeenrantaa. Matkaa tuli siis yhteensä 180 kilometriä.

– Se oli varmaan liian pitkä aika odotella ensihoitoon pääsyä. Aikaa kului yli kaksi tuntia ja tunnetusti aivoinfarktien kanssa puhutaan minuuttipelistä, Helvi harmittelee.

Helvi ei ole kuitenkaan jäänyt kohtalonsa vangiksi, vaan on ollut alusta asti erittäin motivoitunut kuntoutuja. Kuntoutuksella onkin saatu aikaan suurta edistystä.

Diego Etelä-Karjalan keskussairaalassa

Diego saapui Etelä-Karjalan keskussairaalaan syksyllä 2019. Fysiolinen tarjoaman käyttökoulutuksen jälkeen polikliinista jaksotoimintaa on tarjottu yleensä kaksi kahdentoista viikon Diego-jaksoa/kuntoutuja.

Aivoinfarktin saaneet ovat Lappeenrannassa Diegon tyypillisin potilasryhmä. Harjoittelusta hyötyvät toki myös muut neurologiset asiakkaat, erityisesti aivoverenkiertohäiriön, aivovamman tai osittaisen selkäydinvamman saaneet. Heillä harjoittelu on vaikuttavinta akuutissa ja subakuutissa vaiheessa eli noin 1–3 vuotta sairastumisesta tai vammautumisesta. Diegoa voi hyödyntää myös tules- ja kipukuntoutuksessa.

Diegon edut yksilöllisessä kuntoutuksessa

• Kuntoutuksen varhainen aloittaminen onnistuu lähes olemattomallakin toimintakyvyllä.
• Kuntoutujan motivointi ja haastaminen helpottuu.
• Vaikeusaste säädettävissä kuntoutujan tason mukaan.
• VR-lasit lisäävät mielekkyyttä ja todentuntuisuutta kuntoutukseen.
• Välitön palaute ja harjoittelusta kertynyt data