Pienten ihmeiden taustavaikuttimina kova motivaatio ja edistyksellinen kuntoutusteknologia.
Vastaantulevien kaistalla kaasutteleva rattijuoppo – yövuorosta kotiin autoilevan yötyöläisen pahin painajainen. Himankalainen Senni Ojatalo, 37, eli tämän painajaisen todeksi viime vuoden
lokakuussa Kalajoella.
Senni jäi kuin ihmeen kaupalla henkiin. Pelastushenkilökunta irrotti häntä autosta yli tunnin eikä ambulanssin kyydissä ollut mitään tietoa siitä, kävelisikö Senni enää koskaan. Oulun yliopistollisessa sairaalassa lääkärit alkoivat kirjoittaa pitkää epikriisiä: vasemmalta reisiluu poikki ja jalkapöydän ulkosyrjä murskaantunut. Oikealla käden kyynärluu poikki, ranne murtunut, nilkka murtunut sekä sääri- ja pohjeluu poikki. Hermosäryt ja kivut olivat valtavat.
Senniä hoidettiin kolme viikkoa sairaalassa, jossa ensimmäiset leikkaukset tehtiin pian onnettomuuden jälkeen. Nyt leikkauksia on takana jo seitsemän ja ainakin yksi on vielä edessä.
– Lääkärit sanoivat silloin, että kesällä saatat ehkä kävellä kyynärsauvoilla, jos hyvin käy. Mutta minä päätin jo talvella, että kesällä kiipeän Saanalle omin jaloin, Senni kertoo antaen todisteen poikkeuksellisesta kuntoutumismotivaatiostaan.
Senni on vuodenvaihteesta lähtien käynyt kaksi kertaa viikossa kuntoutuksessa Kitinkannuksessa fysioterapeutti Piia Vuotilan ohjauksessa. Kipsihoidon aikana Sennillä oli alkuun vain hipaisuvaraus oikealle alaraajalle. Painokevennetty kävelykuntoutus oli kipsien poiston jälkeen erinomainen terapiamuoto. Alaraajoja pystyttiin kuormittamaan pikkuhiljaa
enemmän ja enemmän laitteen kevennystä vähentämällä.
– Sennin liikkuminen oli painokevennetysti kivuttomampaa, joten pystyimme harjoittelemaan pidempiä kävelymatkoja ja näin kohentamaan yleiskuntoa heti alusta asti. Valjaiden varassa
pystyi kiinnittämään oikeaan kävelytekniikkaan tarkemmin huomioita, kun ei ollut kaatumisen pelkoa, Piia kertoo.
Äiti syö peliötököitä
Myös allasterapiasta on ollut Sennille hyötyä, joten Kitinkannuksen viikkokäynneistä joka toinen on ollut allasterapiaa ja joka toinen muuta fysioterapiaa. Käytössä on ollut muun muassa Pablo -laitteiston sensorit, joilla on tehty ranteen liikkuvuutta lisääviä harjoitteita. Nilkkoja taas on kuntoutettu interaktiivisella Tymo-tasapainolevyllä. Näissä Tyromotionin terapialaitteissa halutut liikkeet syötetään ohjaimiksi pelimaailmoihin, jolloin saadaan runsaasti oikein tehtyjä toistoja lähes huomaamatta.
– Sennin oikeassa nilkassa oli pirstaleinen sääriluunmurtuma. Tymo-laudalla on saatu nilkkanivelelle mielekästä harjoittelua: vahvistusta tukirakenteille ja liikkuvuutta kipsihoidon jälkeiseen jäykkyyteen. Pelit tarjoavat myös hauskuutta ja motivaatiota harjoitteluun, Piia kertoo.
Esimerkiksi rapupelissä ”syödään ötököitä” ja saadaan näin ranteelle liikettä ja runsaasti toistoja. Sennin kouluikäiset lapset välillä naureskelevat hyväntahtoisesti äidin pelailuille, mutta Senni itse toteaa ihan vakavissaan, että pelillistäminen tukee myös aikuisen kuntoutusta.
Sennin jo talvella itselleen asettama tavoite Saanan huipulle kiipeämisestä – ja etenkin rinteestä alas tuleminen väsyneenä – tuntui hoitavasta fysioterapeutista hurjalta
suunnitelmalta, mutta Senni teki pitkin vuotta sinnikkäitä porrastreenejä.
– Toppuuttelin ja varoittelin Senniä moneen kertaan, mutta niin vain juhannuksen alla hän toteutti suunnitelmansa. Kiipeäminen loppui vasta noin sadan metrin päässä huipusta. Kivinen loppureitti oli kuulemma parempijalkaisillekin haastava. Sennin mielen lujuus ja tahtotila kuntoutumiseen ovat omaa luokkaansa, Piia toteaa.
Tsemppaava fysioterapeutti myös toppuuttelee
Senni itse uskoo, että suurin motivaattori löytyy kotoa, jossa koko perhe odottaa hänen kuntoutumistaan.
– Kun kotiuduin, minulla oli molemmat jalat ja vasen yläraaja kipsissä enkä saanut käyttää käsiä yhtään, mutta mies lupasi, että me pärjäämme kyllä. Hän on ollut koko
ajan mahtavasti tukenani, samoin kuin äitini ja lapset myös, Senni kiittelee.
Fysioterapeutilleen Piialle Senni antaa kiitoksen toppuuttelun ja haastamisen tasapainosta. Kuntosalilla Piia ei päästä häntä helpolla, vaan lisää painoja ja vastusta, kun alkaa näyttää liian helpolta. Toisinaan Piia joutuu muistuttamaan myös fyysisistä rajoista. Juuri oikea kuntoutustehojen taso onkin jatkuvaa hakemista. Välillä on menty vähän yli, kun tahtoa on ollut – sekä nyrkkeilijälle ominainen korkea kipukynnys. Lääkärin viimeisin arvio on, että tiivis kuntoutussuhde jatkuisi ainakin vuoden ajan onnettomuudesta.
– En aio lannistua, vaikken kuntoutuisikaan aivan entiselleni. Teen sitten kaikkea sitä,
mitä pystyn. Joudun tässä nyt miettimään tuttuja asioita ihan uudelta kantilta.
Esimerkiksi syksyn metsästyskauden lähestyessä Sennillä ei ole vielä mitään tietoa siitä, millainen kenkä mahtaa jalkaan ”mehtälle” sopia. Mutta luotto on vahva, että jonkinlainen kenkä intohimoiselle metsästäjälle löytyy.
– Kevättalvella lähdin metsälle passiin pyörätuolin kanssa. Sitä en ainakaan enää tarvitse. Minulle luvattiin vähän, mutta olen saavuttanut jo nyt näin paljon, Senni iloitsee.
