Kesällä 2015 juuri ylioppilaaksi valmistunut Emil lähti töihin suomalaisomistuksessa olevaan rakennusalan yritykseen Bahamalle. Eräänä aamuyönä hän istui esimiehensä ajamassa golf-autossa, kun se törmäsi tuntemattomasta syystä seinään. Emilin pomo menehtyi onnettomuudessa välittömästi. Emil itse loukkaantui vakavasti ja aloitti taistelun hengestään.
Emil oli ensin paikallisen yksityissairaalan teho-osastolla, kun elokuun lopussa hänet siirrettiin Suomeen Tyksin aikuisten teholle. Hänellä diagnosoitiin kallonsisäinen diffuusi aksonivaurio, vaikea-asteinen aivovamma, eikä häneen saatu mitään kontaktia. Lääkärit eivät antaneet juurikaan toivoa tulevaisuudelle.
Lähes toivottomasta ennusteesta huolimatta Emilin äiti Pia sisuuntui ja päätti tehdä kaikkensa poikansa kuntouttamiseksi.
– Päätin, että niin kauan kuin on toivoa, on myös mahdollisuuksia.
Valoa alkoi näkyä lähes toivottomassa tilanteessa, kun loppusyksystä 2015 Emil pystyi hieman kommunikoimaan ja jalat alkoivat liikahdella. Se oli iso askel eteenpäin ja helpotus kaikille, mutta mistä pitkät kuntoutusjaksot vasta alkoivat.
Huhtikuussa 2016, kahdeksan kuukautta onnettomuuden jälkeen, Emil pääsi viimein takaisin kotiinsa Turkuun. Hän tarvitsi yhä apua lähes kaikissa arjen toiminnoissa liikkumisesta syömiseen.
Kävelyharjoittelua Lokomatilla
Pia kuuli entiseltä työkaveriltaan Laitilan Terveyskodissa olevasta Lokomat-kävelyrobotista, jonka avulla voidaan tarjota toiminnallista kävelyterapiaa haastavillekin potilaille. Emil itse suhtautui terapiamuotoon melko skeptisesti, sillä hän liikkui pyörätuolilla eikä pystynyt edes seisomaan ilman tukea.
Ensimmäisen kerran jälkeen Emil kuitenkin innostui robotisoidusta Lokomat-terapiasta, sillä se mahdollisti pystyasennon ja painokevennetyn kävelyharjoittelun. Samoihin aikoihin hän päätti osallistua Nelosella esitettyyn muutosohjelmaan Tähän aikaan ensi vuonna. Hän teki ohjelmassa lupauksen, että pystyisi vuoden kuluttua 2018 kävelemään ilman apuvälineitä. Asetettu tavoite toi potkua harjoitteluun.
Vuosi piti sisällään pitkäjänteistä Lokomat-terapiaa fysio- ja toimintaterapian ohessa. Kävelymatkat Lokomatin avulla pitenivät kerta toisensa jälkeen, mikä kannusti ja kasvatti nälkää. Vuotta myöhemmin oli aika lunastaa tehty lupaus, ja Emil palasi takaisin ohjelman kuvauksiin – tällä kertaa omin jaloin ilman rollaattoria tai pyörätuolia.
Kirkkaampi tulevaisuus
Ensimmäiset itse otetut askeleet onnettomuuden jälkeen ovat jääneet koko perheelle hienona muistona mieleen. Emilin silmin nähtävä positiivisuus ja elämänmyönteisyys ovat eittämättä vaikuttaneet kuntoutuksen avulla saavutettuihin tuloksiin.
– Vammautumisen kanssa pitää vain osata elää, Emil sanoo hymy korvissa.
Kuntoutumisessa mennään jatkuvasti eteenpäin. Tällä hetkellä Emil pystyy jo hoitamaan joitakin arkiaskareitaan itse: pukeutumaan, syömään ja käymään vessassa. Myös puhuminen on sujuvampaa kuin vielä kaksi vuotta sitten. Ennen onnettomuutta urheilua aktiivisesti harrastanut Emil kävelee lyhyitä matkoja ilman apuvälineitä, mutta tavoitteena on päästä rollaattorista vielä kokonaan eroon. Tulevaisuudessa hän toivoo pystyvänsä opiskelemaan.
Kauas on siis tultu siitä lääkärien antamasta heikosta ennusteesta, joka lupasi Emilille täysin muiden avusta riippuvaisen loppuelämän. Matkaa on vielä jäljellä, mutta nyt uskaltaa unelmoida jo tulevastakin.