AVH-kuntoutujille Lokomat-kävelyrobotti tuo harjoittelemiseen rutkasti lisää toivottuja toistoja.
Sen piti olla hauska ja rentouttava mökkireissu yhdessä opiskelukavereiden kanssa. Mukavaa yhdessäoloa, jutustelua ja pelailua ystävien kesken.
Oululaiselle 23-vuotiaalle Annastiina Tohmolalle syyskuinen Syötteen reissu oli kuitenkin ihan muuta. Tuolloin menivät neljännen vuosikurssin lääketieteen opiskelijan tulevaisuuden suunnitelmat kerralla uusiksi.
Sinä iltana kaveriporukka oli pelaamassa mökissä lautapelejä. Pelituokio kuitenkin keskeytyi, kun Annastiinalle tuli yhtäkkiä poikkeuksellisen kova päänsärky. Sitä seurasi paha olo. Pian Annastiinan vasen käsi ja jalka muuttuivat voimattomiksi. Kun lisäksi tulivat vielä halvausoireet, osasi Annastiina lääketieteen opiskelijan varmuudella diagnosoida, mitä on tapahtumassa.
– Melko pian tajusin tilanteen kokonaisuudessaan ja sen, että tilanne on vakava.
Onni onnettomuudessa, mukana olleet opiskelijakaverit tiesivät tasan tarkkaan, kuinka tilanteessa kuuluu toimia. Kolme tuntia oireiden alkamisen jälkeen Annastiina oli jo Oulun yliopistollisessa sairaalassa liuotushoidossa.
– Sairaalassa sanottiin, etten paljon nopeammin olisi voinut hoitoon päästä. Se oli puhtaasti ystävieni ansiota, Annastiina tietää.
Liuotushoito ei kuitenkaan toiminut riittävällä tavalla, ja lopulta tulppa piti poistaa mekaanisesti. Vahinkoa se oli ehtinyt jo aiheuttaa niin, että vasen puoli kehosta oli halvaantunut. Puhekyky oli kuitenkin tallella, koska vaurio oli aivojen oikealla puolella.
– Itselle ja varmasti myös muille oli iso apu, kun pystyin koko ajan kertomaan oman olotilani muutoksista, Annastiina miettii.
Haasteet eivät kuitenkaan päättyneet tähän. Hoitotoimenpiteiden jälkeen Annastiinan aivot lähtivät vaurion vuoksi turpoamaan. Aivopaineiden nousun vuoksi edessä oli hemikraniektomia. Se varmisti, etteivät paineet pään sisällä nousisi liian suuriksi.
Kaiken tämän jälkeen, kun alkujärkytyksestä ja akuuttivaiheen hoidosta oli selvitty, alkoi pitkä ja rankka kuntoutumisvaihe. Se ei Annastiinaa hirvittänyt, sillä hänellä oli vahva tahto ja motivaatio ryhtyä hommiin.
– Olen luonteeltani sellainen, että kun jotain päätän, niin sen vedän loppuun. Tässä tilanteessa sinnikkyydestä on ollut todella paljon apua, kertoo hän nyt, viisi kuukautta tapahtuneen jälkeen.
Lokomat mukaan kuntoutukseen jo varhain
Annastiinan rinnalla alkoi kulkea fysioterapeutti Seija Riekki, jonka kanssa aktiivinen kuntoutusvaihe käynnistettiin kuukausi aivoinfarktin saamisen jälkeen OYS:n vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen osastolla. Kuntoutus aloitettiin perusliikkumista vahvistavilla harjoitteilla, joissa harjoiteltiin luonnollisia liikemalleja. Harjoituksia yhdistettiin päivittäistoimiin ja itsestä huolehtimisen taitoihin, esimerkiksi siihen, miten vuoteelta noustaan, miten siirrytään ja miten käytetään kehoa mahdollisimman symmetrisesti, jotta kehon vasen puoli saadaan aktivoitua mahdollisimman hyvin.
Lokomat-harjoittelu aloitettiin heti, kun Annastiinan vireystila sen salli, eli jo neljännellä kuntoutusviikolla. Seija kertoo, että Lokomatin vahvuus on juuri siinä, että sen voi ottaa mukaan kuntoutukseen jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
– Se mahdollistaa kävelyn harjoittelemisen symmetrisesti ja luonnollisten liikemallien mukaisesti jo todella varhain. Annastiinan kanssa Lokomat on ollut käytössä intensiivisesti, ja käyttökertoja on ollut tähän mennessä noin parikymmentä. Ensin aloiteltiin kymmenen minuutin harjoittelulla, ja nykyään kävelyharjoittelua on jo puoli tuntia kerrallaan. Kävelyrobotin avulla saadaan mahdollistettua askeleita valtavan paljon enemmän yhden harjoituksen aikana, samaan määrään ei päästäisi millään perinteisen harjoitteen aikana. Juuri oikeanlaisten toistojen määrä on kävelemisen uudelleen opettelussa se tärkeä juttu, Seija kertoo.
Lokomat-kävelyrobottia on käytetty Annastiinan kuntoutuksessa monipuolisesti myös ilman robotisoituja ortooseja. Tällöin on hyödynnetty laitteen dynaamista painokevennystä valjailla sekä kävelymatolla että kyykkyharjoituksiin ilman kävelymatto-ominaisuutta.
– Vaihtelua Lokomatilla tehtäviin kävelyharjoitteisiin on haettu erilaisista peleistä, ja kun kuntoutumisessa edettiin, pystyttiin laitteen avustusta vähitellen vähentämään ja kuormitusta vasemmalle jalalle lisäämään.
Motivaatio harjoitteluun tuo merkittäviä muutoksia
Aivoinfarktista kuntoutumista haastaa usein alkuvaiheessa vireystilan vaihtelevuus. Myös Annastiinan kanssa terapiakerrat olivat alkuun lyhyitä, vaikka hänellä itsellään oli valtava motivaatio edistyä.
Heti kuntoutumisen alusta saakka Annastiinan päivät täyttyivät erilaisista harjoitteluista. Intensiivistä kuntoutusta säädeltiin lukujärjestyksellä, jonka mukaisesti päivät sisälsivät fysioterapian lisäksi toimintaterapiaa, puheterapiaa sekä neuropsykologista kuntoutusta. Lisänä olivat vielä erilaiset kuntoutusryhmät sekä omatoimiharjoittelu, jota Annastiina teki hyvin aktiivisesti.
Nyt takana on reilu neljä kuukautta aktiivista laitoskuntoutusta. Annastiina kotiutuu ensin vanhempiensa luokse, ja sieltä myöhemmin omaan kotiin. Hymy on herkässä niin Annastiinalla kuin fysioterapeutti Seijallakin, kun he käyvät läpi tuloksia, joita monen kuukauden hyvä yhteistyö on saanut aikaan. Kuntoutusjakson aikana vasemman raajaparin aktiviteetti on lisääntynyt merkittävästi ja Annastiinan toimintakyky edistynyt.
– Vasempaan raajapariin on saatu kuntoutuksen myötä aktiivista eriytynyttä liikettä ja tuntoa. Viimeisimpänä myös nilkkaan on saatu aktiviteettiä, sekä samoin ranteeseen, Seija listaa.
Konkreettisesti kehitys näkyy siinä, että kun kuntoutuksen alussa Annastiina tarvitsi apua päivittäistoimiinsa niin liikkumisen, asennon vaihtamisen kuin hygienia-asioidenkin suhteen, on hän nykyään näissä toiminnoissa omatoiminen. Käveleminenkin sujuu jo ilman apua, kunhan yhtäjaksoinen kävelymatka ei kerrallaan ole liian pitkä. Tarkkana toki on oltava, ja hemikraniektomian vuoksi Annastiinalla on liikkuessaan aina kypärä päässään.
Nyt, kun elämässä on alkamassa taas uusi vaihe, on Annastiina paitsi innoissaan, myös jännittynyt. Hän tietää, että arki omassa kodissa haastaa kuntoutumista taas entisestään. Tulee vaikeita hetkiä, mutta tulee varmasti myös onnistumisia. Apuna ja tukena ovat ystävät ja perhe – aivan kuten ovat olleet ihan alusta saakka.
– Olen motivoitunut jatkamaan kuntoutumista niin pitkälle kuin vain mahdollista. Liikun nyt pyörätuolilla pidemmät matkat, mutta haluan tulevaisuudessa kävellä omin jaloin. Ja koulu – jossain vaiheessa jatkan sitä, ja suoritan senkin loppuun. Nämä ovat tavoitteeni, ja näihin tähtään, sanoo Annastiina päättäväisesti.
Oulun yliopistollisen sairaalan uusista kävelyroboteista hyötyvät monenlaiset kuntoutujat
Oulun yliopistollisessa sairaalassa on käytössä kaksi erilaista kävelyrobottia. Ulkoinen tukiranka Indego otettiin käyttöön tammikuussa 2021 ja Lokomat toukokuussa 2021. Vaikka pitkää käyttökokemusta kyseisistä roboteista ei vielä olekaan, kertoo fysioterapeutti Seija Riekki, että molempien robottien käytöstä on ollut suurta hyötyä osaston toiminnassa ja ne on otettu vastaan suurella mielenkiinnolla niin fysioterapeuttienkin kuin kuntoutujienkin osalta.
Osastolla on pitkä käyttöhistoria kävelykuntoutuslaitteiden käytöstä, joten uusien robottien käyttöönotto on ollut senkin vuoksi helppoa. Jatkossa laitteista hyötyjien määrä mahdollisesti vain lisääntyy OYS:n kuntoutusosaston yhdistyessä Oulun kaupunginsairaalan kuntoutusosaston kanssa yhteiseksi yksiköksi.
Fysioterapeutin työhön kävelyrobotti tuo konkreettista apua. Kun käytössä on kävelyrobotti, riittävät yhden fysioterapeutin kädet auttamaan, vaikka oltaisiin vasta kuntoutumisen varhaisessa vaiheessa.
– Uudet laitteet ovat tuoneet myös monipuolisuutta ja vaihtelevuutta kuntoutukseen. Kun on kattava valikoima kävelyteknologiaa, on helppo valita yksilöllisesti jokaisen kuntoutujan tavoitteisiin sopiva laite osana fysioterapiaa.
Oulun yliopistollisen sairaalan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen laitoskuntoutusjaksolla olevien kuntoutujien lisäksi laitteet ovat jonkin verran myös polikliinisesti kävelykuntoutuksessa käyvien kuntoutujien käytössä.
Eniten kuntoutusosastolla kävelyrobotiikkaa käytetään aivoverenkiertohäiriön ja osittaisen selkäydinvaurion jälkeisessä kuntoutuksessa. Lisäksi laitteita käytetään myös muun muassa täydellisen selkäydinvaurion saaneiden kuntoutuksessa, MS-tautia sairastavien kuntoutuksessa sekä Quillain Barré-oireyhtymän sekä CP-vammakuntoutujien kohdalla.
– Kävelyrobotista hyötyvät monenlaiset kuntoutujat. Esimerkiksi Lokomatilla saadaan muun muassa vahvistettua ja korjattua kävelyn koordinaatiota sekä alaraajalinjausta kohti luonnollisempaa hyvää kävelyä sekä vahvistettua symmetristä liikemallia. Laadukkaiden toistojen määrä on keskeinen asia kävelyn uudelleen oppimisessa. Lisäksi laitteen avulla edistetään myös kestävyyskuntoa, alaraajojen liikelaajuutta, kuormitetaan luustoa ja edistetään aineenvaihduntaa, fysioterapeutti Riekki kertoo.
